Sinkkuelämä: hyvät puolet, vaikeat puolet ja ansat

Sinkkuelämä ei ole odotusasema. Se on lähtökohta, jonka varaan kaikki muu rakentuu. Jos kohtelet sinkkuaikaa taukona suhteiden välissä, siitä myös tulee sellainen – ja kannat kärsimättömyyden mukanasi seuraaville treffeille, joilla se on sinussa kaikkein näkyvin asia.

Tässä se, mikä sinkkuelämässä oikeasti on hyvää, mikä on vaikeaa ja harvoin sanotaan ääneen, ja miten treffeillä käydään paikasta, jossa ei puutu mitään.

Se, mikä on hyvää – eikä mikään lohdutuspalkinto

Aikasi on omaasi. Ei puolet siitä, ei neuvottelun jälkeen. Se kuulostaa banaalilta, kunnes on kokenut päinvastaisen kymmenen vuotta.

Sinusta tulee parempi ystävä. Pariskunnilla on taipumus käpertyä itseensä. Sinkut pitävät verkostostaan huolta, koska heidän on pakko – ja se verkosto on yhä olemassa myöhemminkin.

Saat selville, mistä itse pidät. Et sitä, mistä te pidätte. Se on yllättävän vaikea harjoitus pitkän suhteen jälkeen, ja se on koko perusta sille, että valitset seuraavalla kerralla viisaasti.

Voit liikkua. Työ, kaupunki, opinnot, tauko. Päätökset, joiden neuvottelemiseen menee parisuhteessa kuukausia, syntyvät yhdessä iltapäivässä.

Se, mikä on vaikeaa

Sanotaan se suoraan, sillä teeskentely ei auta ketään:

Sunnuntai-iltapäivä. Ei lauantai-ilta – silloin on suunnitelmia. Sunnuntaina kahden ja viiden välillä, kun koti on hiljainen. Sen ajan useimmat sinkut mainitsevat, jos heiltä kysyy rehellisesti.

Ei ketään, jolle kertoa pienet asiat. Ei isoja – isot kerrotaan ystäville. Pienet: outo keskustelu kaupassa, jokin, mikä meni hyvin töissä. Niitä kaipaa.

Käytännön asiat. Kaikki pitää hoitaa yksin. Sairastaminen on pahinta, ja siksi hyvät naapurit ovat arvokkaampia kuin moni arvaa.

Kysymykset. ”Etkö ole vieläkään tavannut ketään?” sukujuhlissa, joka kerta, hyvää tarkoittaen.

Mikään näistä neljästä ei katoa pelkän parisuhteen myötä. Ne vain pienenevät.

Ansat, jotka kannattaa tuntea

• Elämän laittaminen tauolle. Asunto, matka, koira, opinnot – ”se saa odottaa, kunnes tapaan jonkun”. Ja niin se odottaa, ja sillä välin kului viisi vuotta.

• Treffeillä käyminen, jottei tarvitse olla yksin. Sen huomaa pöydän toiselta puolelta, ja se valitsee johdonmukaisesti vääriä ihmisiä.

• Ystävyyssuhteiden päästäminen hiipumaan. Hitain ja kallein ansa. Pariskunnilla on toisensa oletussuunnitelmana; sinkkujen pitää tehdä suunnitelmat itse, ja se vaatii sinnikkyyttä.

• Uskomus, että pitää olla täysin parantunut. Täysin valmiiksi ei tule koskaan. Tulee riittävän hyväksi kohtelemaan toista ihmistä kunnolla, ja se on kriteeri.

Näin rakennat sinkkuelämän, joka toimii

Ota kalenteriin jotain säännöllistä. Viikoittainen meno muiden ihmisten kanssa – joukkue, kuoro, kerho, vakituinen ruokailta ystävien kanssa. Se ratkaisee sunnuntaiongelman paremmin kuin mikään muu, ja muuten se on myös se kanava, jonka kautta useimmat tapaavat jonkun.

Tee yksin asioita, joihin luulet tarvitsevasi seuraa. Ravintola, elokuvat, matka. Ensimmäisellä kerralla on kiusallista kaksikymmentä minuuttia. Toisella kerralla ei ole.

Pidä kotia, joka on sinua varten. Ei valkoseinäistä odotushuonetta siihen asti, että joku muuttaa sisään.

Sano kyllä useammin kuin huvittaa. Ei kaikelle. Mutta tarpeeksi monelle, jotta jotain tapahtuu.

Treffeille paikasta, jossa voit hyvin

Tässä on yhteys, joka tekee kaikesta tästä merkityksellistä: ihmiset, joiden sinkkuelämä toimii, käyvät huomattavasti parempia treffejä. Ei siksi, että he olisivat viehättävämpiä, vaan siksi, että he pystyvät sanomaan ei.

Kun sinulta ei puutu mitään, et suostu toisille treffeille sellaisen kanssa, josta et pidä. Et pakota keskustelua. Et odota vastausta kolmea päivää puhelin kädessä. Ja kaikki se näkyy toiselle – se on itse asiassa sinussa kaikkein näkyvintä.

Se ei ole tekniikka. Se on vain seurausta siitä, että iltasi on valmiiksi hyvä.

Usein kysyttyä sinkkuelämästä

Onko normaalia olla pitkään sinkkuna?

On. Yhä useampi asuu yksin, ja naimisiinmeno ja lapset tulevat myöhemmin kuin ennen. Monelle pitkät sinkkujaksot ovat sääntö eivätkä poikkeus.

Miten välttää yksinäisyys sinkkuna?

Säännöllinen rakenne muiden ihmisten kanssa, vähintään kerran viikossa. Se toimii paremmin kuin monet irralliset tapaamiset, koska se ei vaadi, että jonkun pitää joka kerta tehdä aloite.

Pitääkö olla täysin valmis ennen kuin alkaa taas deittailla?

Ei, mutta pitää pystyä käymään keskustelu, joka ei käsittele exää. Se on käyttökelpoisempi kriteeri kuin valmiilta tuntuminen, sillä niin tuntuu harvoin.

Miten vastata kysymykseen ”etkö ole vieläkään tavannut ketään?”

Lyhyesti ja puolustelematta. ”En vielä – minulla on kaikki hyvin.” Kysymys on yleensä tarkoitettu ystävällisesti eikä vaadi selvitystä.

Onko sinkkuna oleminen vaikeampaa, mitä vanhemmaksi tulee?

Käytännössä joskus. Sosiaalisesti harvoin – verkosto on usein vahvempi, ja yhä useampi ikätoveri on itsekin taas sinkku. Lue Deittailu yli 40-vuotiaana.

Lue lisää: miten löytää kumppani, kun haluat, treffi-ideoita – moni niistä toimii myös yksin – ja profiili, jos olet aloittamassa. Jos olet taas sinkku yli 60-vuotiaana, lue deittailu yli 60-vuotiaana, ja jos elät vamman kanssa, lue deittailu vamman kanssa.